2019-08-14T09:56:02+03:00 Blog Integration Feed Generator https://desdemona.vuodatus.net/ desdemona https://desdemona.vuodatus.net/

Eilen en harjoitellessani tajunnut ottaa aikaa ylös. Tunti ainakin meni niin että hujahti.
    Nauhoitin ekaa kertaa pitkilleen laulua. Vähän pelkäsin miltä se tulee kuulostamaan mutta Ob die Wolke kuulosti yllättävän hyvältä. Tai sitten vain olen kuuro. Hengitysten ajoituksiin tulee kiinnittää entistä paremmin huomiota, kävi kurkun päälle ja poikittain heti kun hengitys jäi liian ylös.

Asiat:
- selkätuki
- suun pienuus
- aikainen hengitys
- "virta", "veto", eteenpäinmeno
Kun nämä muistan niin hyvin menee. Tunsin pitkästä aikaa jotain maskissa.
]]>

2007-07-27T10:50:00+03:00 2019-08-14T09:55:38+03:00 https://desdemona.vuodatus.net/lue/2007/07/ei-otsikkoa-3 desdemona https://desdemona.vuodatus.net/

13:30-15:30

Ai niin kun uhkasin kirjoittaa liikkumisiakin tähän: aamuaerobinen (lenkki 8km) jonka jälkeen söin vasta kahdentoista maissa mikä oli liian myöhään laulamista ajatellen, yrjö oli tulla kun tein staccatoharjoituksia...
Huomasin tuossa että mulla on ollut turhan negatiivinen asenne  epäonnistumisia kohtaan. Tämä on laji, jossa on pakko kokeilla - antaa itselleen lupa myös laulaa huonosti ja väärin, sillä muuten kehittyminen ei ole mahdollista. Mietin aika paljon sanontaa "huonolla tekniikalla rajat tulevat vastaan, hyvällä eivät koskaan". Siinä on tavoitetta - toisaalta pitää oppia erottamaan, mikä raja on tavoittelemisen arvoinen ja mikä ei. Tänään ääniharjoitukset sujuivat hyvin, löysin jopa sellaisen rentouden, että naama soi ja silmäkuopissa tuntui. Opettaja sanoo, että sen pitäisi tuntua, minulla vain tuntuu hyvin harvoin. En osannut sanoa missä se tuli, tein vain Zadekin ng-harjoitusta.
Lauloin vähän Marchesia mutta yhteensä tein tunnin ääniharjoituksia. Korkea alue soi, samoin matala. A-K Kaappola oli raa'an rehellinen sanoessaan jotain sinne päin että yläalueen pitäminen auki vaatii ihan sikana työtä. Ja se on sentään koloratuuri, minä en! Lauloin jalokiviaariaa joka tahmoi niin perkeleesti.
Olin heittää hanskat tiskiin mutta sitten kävin kiinni ihan vain raivolla että minähän osaan. Mietin että tämän tekninen runkkaaminen ei kyllä auta sitten yhtään ja menin mielikuvien kautta. Ajattelin olevani Anna Nicole Smith (rip) ja poussaavani, tiettyä sensuellisuutta (onko toi sana?!) hain, sehän siinä vähän on koko aariassa ideana. Sit kokeilin sitä että olen aivan järjettömän arjakoriseva-tekoinnoissani että suorastaan pompin. Sit treenasin taas sillä tavalla että ai kun vatsaan koskee - alakroppa lähtee tukemaan ihan luonnollisesti kun oikein uskoo siihen mitä tekee.
Kun luottaa tarpeeksi, kroppa ja mieli alkaa uskoa siihen mielentilaan. Mun pitää nyt soveltaa seuraavien päivien treenaamiseen sopivassa määrin tuota mutta sopivassa määrin tekniikkaa. Mielikuvaharjoittelu toimii paremmin kuin hyvin, liika analyyttisyys vaan blokkaa ja pistää lukkoon. Jälleen kerran mietin, mikä helvetti tässä on järkeä, mutta kai sitä voisi hölmömpääkin harrastaa. Huomasin kyllä sen, että nyt kun on aika sitkeästi harjoitellut sen pari tuntia päivässä, kolmekin menee jo ihan kevyesti.. Se on ollut hurjan yllättävää että vaikka laulaisin 3-5h päivässä, ääni ei väsy. Eli tekniikka on edes joten kuten kohdillaan - varsin lohdullista ja rohkaisevaa! Huomenna taas... nyt Harry Potterin kimppuun :)
]]>

2007-07-24T20:39:00+03:00 2019-08-14T09:55:40+03:00 https://desdemona.vuodatus.net/lue/2007/07/no-niin desdemona https://desdemona.vuodatus.net/

Perjantaina treenasin noin tunnin, mutten saanut aikaan mitään mainittavaa. La-su menivät taas hyvin aikomuksin - mikä siinä lähtemisessä on vaikeaa? Ei pidä arpoa vaan mennä :) Nyt en ruoski itseäni, sillä siinä ei ole mitään hyötyä. Itsepähän tunnen nahoissani jollen treenaa.

Tänään intensiivistä harjoittelua 14.30-17.15:
Oren Brownin ö-u- harjoitusta 1-5-3-8-5-3- jne staccatolla, joka ei enää yllättäen toiminutkaan kolmiviivaisessa oktaavissa kun kokeilin sitä koko session jälkeen. Lauloinko väärin? No ehkei pidä verrata itseään Birgit Nilssoniin joka lauloi Yön kuningatarta Götterdämmerungin jälkeen ihan vain testatakseen, onko tekniikka kohdallaan. TAI SITTEN PITÄÄ!!!! Ei Birgit voinut olla väärässä.
Opettelin kromaattisen Marchesin jota sai tosissaan hangata että se meni edes joten kuten, puolisävelaskeleet on yllättävän vaikeita. Hoksasin sitten harjoitella neljäsosia sointuina (eli otin aina vain kuudestoistaosakuvion ekan sävelen) ja ylinouseviahan sieltä löytyi, ei ihme kun kuulosti kummalta. Yläpuolisuuden ajatteleminen on erityisen tärkeää juoksutuksissa, siis se että ajattelee sekä korkeinta että matalaa samanaikaisesti. Ja suora mutta elastinen ryhti.
Jossain puolentoista tunnin kohdalla mietin että miksi hitossa yritän ja tahkoan kun tämä on aina niin helvetin hankalaa...
No mutta, sarvesta härkää, "ytimen" löytäminen oli taas yksi juttu, sain sitä mukaan ininällä. Tajusin myös että soundi menee poikittain ja "kierron kautta" jos avaan suuta liikaa ylimenossakin, check.  Eli ylimenossa pitää ajatella  tositosi pienesti. Vai pitääkö? Tuntuu, että olen teknisesti enemmän pihalla kuin koskaan. Liiallinen harjoittelu on siis vahingollista. Se kiva ja mukava säilyisi jos jättäisi ongelmakohdat huomiotta. :D Huomenna tsekkaan jotain ihan uusia lauluja että näen olenko oikeasti saanut teknisesti mitään aikaan kuukauden sisään..

Lähes kolmen tunnin treenauksen jälkeen puheääneni oli, noh... vähän liian ärsyttävän stereotyyppisen laulajamainen.  No ainakin se oli soiva. Pitää kysyä opettajalta onko se huono vai hyvä juttu!
]]>

2007-07-23T17:32:00+03:00 2019-08-14T09:55:42+03:00 https://desdemona.vuodatus.net/lue/2007/07/ei-otsikkoa-2 desdemona https://desdemona.vuodatus.net/

Pitänee tehdä jonkinmoinen päätös alkoholinkäytön tarkasta kontrolloinnista. Mulla oli HYVÄT AIKOMUKSET harjoitella la-su täysillä, mutta kun vietin loppujen lopuksi perjantain ja lauantain välisen yön saniteettitiloissa kakoen sisälmyksiäni pihalle, ne raukesivat siihen. Hävettää tosi paljon. Eikä ollut edes hauskaa!
    Maanantaina luin Lillian Nordican "hints for singers" ja tunsin toisen piston sydämessäni kun luin diivan huomion: tunti harjoittelua ei riitä mihinkään, sama olla treenaamatta. Eka pisto tuli maininnassa säännöllisen elämän tärkeydestä ja siitä, että tulisi osata jättää hauskanpito väliin, kun tekee töitä, se on aina edestälöytönä. Voi kurjuus, ikään kuin morkkis ei olisi ollut jo tarpeeksi paha... Ma illalla harjoittelin puolisen tuntia (ääniharjoituksia).
    Tiistaina 1,5h ensin pärinöitä lurinoita jne, sitten kolme kappaletta Marchesia kahdesta eri sävellajista, sitten Agathea ja Neddaa. Agathe tahmoi, Nedda soi hyvin kun luin sanoja ja vedin ng:llä ja ajattelin puhetta.
    Tänään tähän asti 2,5h, ääni on soinut hyvin koko päivän. Ensin aamulla pari Marchesia, sitten juoksutuksia (saan pitkästä aikaa ääntä kolmiviivaisen f:n yläpuolelta, tein tänään kolmisoinnulla alas as3:sta kolme oktaavia ILMAN breikkejä!!!), välillä Agathea ja Neddaa. Desdemonaa + Susannan aarian lauloin kerran, just in case. Välillä istuttamista, välillä ihan tahkoamista ja helppouden löytämistä. Agathessa lauloin niin puhetta ajatellen kuin vain voin. Desdemona ja Agathe olivat tänään parempia kuin koskaan. Olen lukenut  Eloise Ristadin Soprano on her head - reflections on life and other performances ja siellä on ihan hyviä ideoita, antaa ajattelemisen aihetta "irti päästämisestä", ego- ja itsetuntoasioista ja siitä miten omat (järjettömät) vaatimukset vaikuttavat suoritukseen. Pitää ostaa "the inner game of tennis" kun sitä siinäkin hehkutettiin.

Oon järkeillyt, että tartten enemmän tavoitteita että harjoittelu olisi järkevämpää. Siispä viikkotavoite:

• ensi keskiviikkona osaan 2 vapaavalintaista Debussyn laulua (musiikki, sanat, istutus) ja Neddan ulkoa
  

Huomenna menen harjoittelemaan vanhan ala-asteeni saliin, koulu on kesän tyhjillään!

ps. piti ihan lisätä jälkikäteen, että tein seuraavankaltaisen huomion: jos tavoittelen muhevaa keskialan soundia ja yritän tehdä siitä paksumman, ylimeno takkuaa TOSI paljon ja on mennä poikittain. Tämä on ongelma etenkin Neddassa, joka roikkuu korkealla. Jos annan keskialan olla vaatimaton ja "hoikempi", alue soi tasaisesti. Foorumilla on ollut tästä tosi monta mainintaa kun sopraanot valittaa vaikeuksista, oon vaan jotenkin sivuuttanut ne ajatellen että "eihän mulla nyt tuota ongelmaa ole". Ei pitäisi ikinä olla liian viisas..
]]>

2007-07-18T19:20:00+03:00 2019-08-14T09:55:45+03:00 https://desdemona.vuodatus.net/lue/2007/07/hyvin-menee-mutta-menkoon desdemona https://desdemona.vuodatus.net/

eilen 11.00-13.00, josta ehkä tunti tehokasta aikaa.

Vähän tahmoi. Jossain vaiheessa korkeat äänet alkoivat tuntua vapailta, miltei sellaisilta, etten aivan täysin pystyisi kontrolloimaan niitä, tiedä sitten onko hyvä vai huono. Lauloinko liikaa? Mun pitää vahvistaa tukea ja kokeilla. Olen nyt laulanut aika paljon ulkoa ja suoraan nuotista pysähtymättä välillä, se paljastaa virhekohdat ja jäkitykset. Huomasin, etten saa Neddassa hyviä hengityksiä alle, kun siinä on niin nopea tempo. Pakko harjoitella ne hengitykset ihan erikseen.

En saanut kauheasti aikaan, mutta välillä taas soi hyvin. Jos oppisi tunnistamaan, milloin se hyvin soiminen on työn tulosta ja milloin tuuripeliä, niin olisin tyytyväinen :D
]]>

2007-07-14T10:34:00+03:00 2019-08-14T09:55:47+03:00 https://desdemona.vuodatus.net/lue/2007/07/ei-otsikkoa-1 desdemona https://desdemona.vuodatus.net/

Harjoittelin toissa päivänä puolisen tuntia. Sain vain korvat lukkoon ja suunnattoman vitutuksen.
Tämän päivän harjoittelu korvasi sen.

18.00-20.00 (10 min tauko, sis. vessassa angstausta ja puhelun kaverille)

Oren brownin jodlausharjoitusta, pärinää, pitkää s-kirjainta pidellen pötsistä kiinni, ininöitä..
Lauloin viimein Neddaa. Opettelin (siis myös istuttelin) resitatiivin "qual fiamma" ja sitten ballatellaa kaksi sivua. Ensin ei tunnut istuvan sitten millään ja tuntui tosi toivottomalta. Luin kumpaakin tekstiä rytmissä ja sitten pimputin pianolla melodiaa, sitten tein kumpaakin samanaikaisesti. Sitten luin tekstiä "kovaäänisesti kuiskaten" eli yrittäen tuntea konsonantit mahdollisimman voimakkaasti selässä, kyljissä ja alavatsassa. Laulaessa tahmoi edelleen, kokeilin pienellä ng-äänteellä. Parani. Sitten keksin ajatella ylhäältä päin ja "ilmavirran kanssa" ja se alkoi soida tosi hyvin ja kevyesti. Toinen juttu: yritin ajatella ihan kauheita kipuja. Kivun (esimerkiksi menkat) ajattelu jotenkin saa tuen toimimaan hyvin ja se "ininä", äänen pieni ydin tulee mukaan. Huomasin toisenkin jännän asian: mun ei kannata tosiaankaan aukoa suuta isoksi i- ja e-kirjaimilla ennen kuin ylimenossa. Ja sittenkin ajatella sitä avausta sisään-ylöspäin eikä alaspäin huulilla. Jos avaan suuta liikaa, siitä tulee poikittainen, vaikka miten yrittäisin ajatella noita kirjaimia solakoiksi!
Kiinnitin huomiota k-kirjaimen leukoja jäykistävään vaikutukseen. Leukaperät pitäisi saada avattua oikeastaan jo ennen kuin k on sanottu loppuun..

Olen ihan yllättynyt, kuinka hyvin harjoittelu lähti sairauden jälkeen käyntiin.
]]>

2007-07-12T20:22:00+03:00 2019-08-14T09:55:50+03:00 https://desdemona.vuodatus.net/lue/2007/07/ei-otsikkoa desdemona https://desdemona.vuodatus.net/

Syy viikon takaiseen heikkoon oloon ja huonoon treenivetoon olikin oikeastaan aika luonnollinen - seuraavana päivänä oli jo 38,6 astetta kuumetta. Makasin sängyssä to-su. Räkää ei varsinaisesti enää valu, mutta sinuksissa tuntuu olevan jotain kummallista, jonka takia jätin sitten lähtemättä matkalle.
Koska lämpö on jo kolmatta päivää normaali, vointi muuten hyvä, eikä kurkku ole missään vaiheissa oireillut, ajattelin harjoitella jo huomenna. Paras kysymys tähän väliin vain on, että kuinka aloittaa tarpeeksi hellävaroen? Ehkäpä hengittelen ja hyräilen.
]]>

2007-07-09T19:21:00+03:00 2019-08-14T09:55:53+03:00 https://desdemona.vuodatus.net/lue/2007/07/sairaus-jonka-nimi-on-tauti desdemona https://desdemona.vuodatus.net/

15.30 - 16.30

Harjoittelin tänään pienessä tilassa, liekö se sitten syynä siihen, että ääni ei tuntunut toimivan millään. Olenko siis liian kiinni kuulokuvassa, edelleen, vaikka olen harjoitellut viime aikoina lähinnä tuntemisen kautta hahmottamista? Lauloin kahta juoksutusmarchesia, tein samoja ääni- ja hengitysharjoituksia kuin edellisinäkin päivinä, lauloin läpi ja istutin edelleen sitä pajuaariaa. Päätin, että on nyt tärkeää saada se esityskuntoon ja jättää vasta sitten hautumaan. Korkea ais ei tuntunut tulevan terveesti millään. Sitten keksin: se ei istu tarpeeksi edessä ja ajattelen sitä alhaalta käsin - toisin kuin pitäisi... Paransin vian laulamalla f:n a:n eteen, "ffffah, emilia, addio". A on kelju vokaali suomalaiselle. Ehkä kymmenennellä yrittämällä sävel soi hyvin ja virtasi. F ainakin tuo äänen tarpeeksi eteen. I tai E vetäisivät ehkä leuan jäykäksi. No, harjoittelen sitä vielä noin. Kappale olisi pakko saada jonnekin ydinjatkeeseen.
Mun pitää myös tajuta, että kyllä se ääni kuuluu, vaikkei tulekaan ihan ff. Ei saa huutaa. Aina kroppaan, aina hellävaroen. Pitää lähestyä sitä vielä messa di vocen kautta. Huomenna illalla taas.
]]>

2007-07-02T23:03:00+03:00 2019-08-14T09:55:55+03:00 https://desdemona.vuodatus.net/lue/2007/07/tilaeroja desdemona https://desdemona.vuodatus.net/

18:00 - 20:30

TEIN SEN! Jätin puhelimen KOTIIN ja treenasin 2,5h yhtäjaksoisesti (yhtä 5min vessataukoa lukuunottamatta). Tänään oli todella tehokas päivä. Tein hengitysharjoituksia f:llä, surinoita ja pörinöitä jne ja sitten yhtä Hilde Zadekin harjoitusta jossa mennään kolmisoinnulla 1-5-3-8-5-3 jne ng-äänteellä sanoen ä väliin (kuulostaa siis tältä: ngänngänng, heh) ja paria samantyylistä Oren Brownilta. Pyörittelin käsiä, juoksin ympäri huonetta, tein ukemeita löytääkseni keep it simple stupid- rentoutta.
    Sain nyt hengitykseen jonkinmoisen "standardin" eli mietin ihan rauhassa ajan kanssa miten opettaja on sen näyttänyt ja millainen asennon pitää olla, että tunnen venymisen pituussuunnassa. Sit vain harjoittelin sitä. Kylkien avaus on vielä vähän kyseenalainen, mutta ehkä saan sitäkin mukaan vielä.
    Avasin siis tunnin ääntä (lasken myös Marchesin tähän, kahta juoksutuslaulua, olikohan nelonen ja vitonen) ja sitten kävin läpi salce salcea otellosta lopusta alkaen fraaseittain. Tein niin, että istutin fraasia "kuiskaamalla" eli käytännössä yritin vaan tuntea konsonantit vatsanpohjassa ja saada kuuluvan äänen, sit pienellä u:lla, pienellä ja korkealla ng-äänteellä, pelkällä a:lla, pärinällä, puhumalla, mikä nyt tuntui luontevalta. Korkean tilan ajattelu unohtuu välillä, mutta kun sen muistan, toimii.
    Aloitusfraasissa "piangea cantando nell'erma landa.." tunsin että tuli joku "blokki", ei virrannut ihan niin kuin piti - eli lopuksi hinkkasin sitä pitkään ja lauloin ihan siltään, ja sitten alkoi tuntua hyvältä. Pitää nauhoittaa tuo että kuulen onko tosiaan näin että nyt toimii. K-konsonantti jäykistää todella usein leuan ja katkaisee legaton, pitää kiinnittää siihen huomiota, tavallaan "avata" valmiiksi ja siirtyä nanosekunnissa vokaalille. Aspirointi jostain syystä auttaa usein näissä mutten halua tehdä sitä liikaa, ettei tule maneeri.
    Huomenna ajattelin laulaa pajuaarian kahdesti läpi keskeyttämättä ja jättää sen viikon tauolle. Sitten alan istuttaa Ob die Wolkea lopusta alkuun-metodilla samoin kuin tein tänään. Jos kyllästyn, katson välissä stridono lassua TAI paminaa. Pamina pitäisi saada vapaaksi jännityksistä ja herkemmäksi, korkeissa paikoissa lähtee Ritva Eerolan sanoin "lihat mukaan"..

muuta:
Kuuntelin Ljuba Welitschiä, 40-luvulta Aidaa, Toscaa, FREISCHÜTZIÄ ja jopa Salomea. Lyyrisenpuoleinen ääni, ihana väri, uskomaton spianato-legato, hieno tekniikka ja temperamentti.
]]>

2007-07-01T20:47:00+03:00 2019-08-14T09:55:57+03:00 https://desdemona.vuodatus.net/lue/2007/07/tein-sen desdemona https://desdemona.vuodatus.net/

Eilinen:

19.00 - 19.45
Kolmen vartin harjoitteluaika riittää lähinnä vain sen huomaamiseen, että se aika ei oikeasti riitä mihinkään. Kun lopettaa, ääni alkaa vasta olla auki, ainakin tässä vaiheessa opiskelua. Se on vielä semmoista hakemista ja puuhun nousemista joka kerta. Aluksi heittelin käsiä ja venyttelin kuin olisin ollut uimaan menossa, hain rentoutta. Lauloin Marchesin kakkoslaulua ja siitä pääasiassa yhtä fraasia, joka ei istunut aivan niin hyvin kuin olisi pitänyt vaan meni poikittain ja holvautui joka kerta. Hioin ng-äänteellä ja puhuin tekstiä, ajattelin ylhäältä käsin jne. Sit tajusin, että auon liikaa suuta ja siksi ääni menee liikaa holviin ja alaleualle. Hengityksen kanssa oli jotain ongelmaa, en saanut oikein tuntumaa pohjaan. Loppuvaiheessa alkoi soida todella hyvin ja ääni oli korkealla ja oikeassa paikassa, mutta sitten piti jo lähteä.. Muistin ajatella korkeaa tilaa hyvin, lisäksi muistin venymisen tunteen vatsanpohjaan, mikä auttoi kovasti fraasien kantavuuden kanssa.

Tänäinen:

17.45 - 20.00
Kahden tunnin treenausaika näytää hurjalta, mutta tosiasiassa puhuin siitä ainakin kolme varttia puhelimessa äidin, tädin ja kavereitten kanssa. Tästedes teen niin, että laitan puhelimen kiinni harjoittelun ajaksi. Tein lämmittelyä m-, ng- ja f-äänteillä ja surinoilla ja pörinöillä. Ein sehr geehrter Sängerkollege von mir teki puhelimessa im schrecklichen Kater soinnillisen r-tremulantin, jossa oli ilmeisesti u:n tila takana. Kokeilin u:lla, mutta o toimi paremmin, "sointipaikka" jäi korkeammaksi. Tuntui hierovan kurkunpäätä mukavasti, ajattelin ottaa repertoaariin.
Venyttelin ja heiluttelin käsiä samalla hyräillen ja kävelin isossa tilassa nurkasta nurkkaan, tilan haltuunottamista vähän. F on oikeesti yllättävän toimiva hengitysharjoituskonsonantti, saa hyvän tuntuman pohjaan, pitää muistaa. Pidin toista kättä niskalla välillä ja huomasin kauhukseni sen jännittyvän sireeniäänien mennessä korkealle. Tension, bad bad.
Pitää jättää nuo harjoitukset pois vähäksi aikaa ja keksiä uutta tilalle. Kun päästetään pientä, tuskin kuuluvaa ääntä tai lauletaan pianissimoa, kyse on siis äänihuulten ohuiden reunojen käytöstä. Se on käsittääkseni äänen pitkän iän tae. Meni puoli tuntia kun yritin etsiä  pientä ääntä niin että se tulisi kautta linjan tasaisesti eikä kräkkäilisi kauheasti rekisteribreikeissä. Sitten lauloin Deh, vienin ja res.:n kerran läpi.
Lauloin Agathea Freischützistä, Ob die wolken kahdesti läpi ja kerran istuttaen erinäisiä ääniä. Ekan kerran istuin pianon ääressä ja sitten tajusin, että enhän minä siitä esiinny. Hyvä kun kirjoittaa näitä asioita ylös, oikeasti - tajusin että olen huomaamatta säestänyt itseäni pianon ääressä jo varmaan kohta kymmenen vuotta. Eli aina kun olen laulanut! Siitä on voinut tulla vaikka minkälaisia maneereja, jännityksiä ja virheasentoja. :( No, nytpä tiedän. Alavatsan (karvankasvualueen yläpuolinen 10 cm vertikaalisesti, tässä tapauksessa) venyminen ei ihan toteutunut kun en sitä muistanut. Tässä tarvitaan hullua koordinointia koko ajan.
Lauloin lopuksi Deh vienin niin hellävaraisesti kuin osasin. Mozart on sellaista, että siinä ei ainakaan tämmöinen isoääninen runnoja pysty käyttämään kaikkia äänivarojaan, sen takia se on erinomainen indikaattori sille, tekeekö terveesti. Jos Weberin jälkeen Mozart meni vain paremmin, voi olettaa, että lauloin Weberiäkin oikein. Aikaisemmin kinnasin Mozartia korkealla kurkunpäällä ja eihän sitä kuunnellut kukaan, tuntuikin tosi pahalta. Nyt se tuntuu kivalta ja helpolta, kun malttaa olla riehumatta.
Pajuaariaa huomenna kun tänään lauloin kaikkea muuta. Osaiskin valita kaksi- tai kolme aariaa opeteltavaa aariaa kesäläksy-repertoaarilistasta. Tossa verdissä on nyt vähäksi aikaa tekemistä, ajattelin istuttaa sitä huomenna ja laulaa pari kertaa käpi ja ensi viikolla miettiä muita.

Kaiken kaikkiaan tänään oli hyvä päivä laulaa. Ylimääräisten jännitysten poistaminen on tämänhetkinen jatkuvaa huomiota vaativa asia. Olen ajatellut tutustua alexander-tekniikkaan ja feldenkrais-metodiin vai mikä helvetti se nyt on. Huilistikaveri sanoo hyötyneensä molemmista, samoin joogasta.
]]>

2007-06-30T21:15:00+03:00 2019-08-14T09:55:59+03:00 https://desdemona.vuodatus.net/lue/2007/06/huomioita desdemona https://desdemona.vuodatus.net/